Macaron-leivoksia ja kuohuviiniä

Joulu tulee, ja joululahjojen osto- ja tekopaineet. Tällä kertaa oli kyse jälkimmäisestä: Ranskasta innostuneelle äidilleni pienet macaron-leivokset sopivat hyvin. Alkuperäinen idea oli tehdä taikinajuuri, mutta se ilme, joka rasian avaamisesta jouluaattona olisi seurannut! Siispä kutsuin ystäviä ja kuohuviiniä kylään, jotta pettymys vaikeina ennalta pitämieni leivosten lässähtäessä kokoon ei olisi niin suuri. Monia ohjeita läpi luettuani päädyin helpoimmasta päästä olevaan, eli Valion ohjeeseen, jota modasin jättämällä perunajauhot pois.

3 valkuaista
3,5 dl tomusokeria
3 pussia Sallisen mantelijauhetta (Stockalta)

täytteenä omenahilloa

Valkaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja tomusokeri ja mantelijauhe lisätään joukkoon pienellä sekoittamisella. Värjäsimme punaista elintarvikeväriä käyttämällä vaaleanpunaisiksi.

Tästä ohjeesta on siis hifistely kaukana, sillä suurin osa aihetta käsittelevistä blogeista ja muista sivuista tekee leivoksista varsinaista tiedettä - digitaalista lämpömittaria suositeltiin käytettäväksi monessa ohjeessa. Mantelijauheen raekoko oli myös aavistuksen liian suuri, joskin täysin riittävä tähän tarkoitukseen. Suurin oivallus leivosten valmistukseen liittyen oli siis tällä kertaa se, että ilman hifistelyäkin yltää varsin kohtuulliseen lopputulokseen. Joten, olkaa hyvät, ja hyvää joulua!

Päärynäkorvapuustit

Harva opiskelumetodi on lähtökohtaisesti niin oikeassa kuin ongelmalähtöinen oppiminen, sillä onhan totta, että kaikki kehitys ja parantuminen lähtee liikkeelle ongelmasta. Itselläni sellaisia on ollut viime aikoina riittämiin: milloin aikataulut eivät yksinkertaisesti ole riittäneet, milloin pelkkä jaksaminen. Luulin, että suunta on vain alaspäin kohti keväällä siintävää burn outia, kunnes viime päivien onnellisten asioiden ilotulitus iski. Nykytanssi, jännittävät ihmissuhteet ja työhaastattelu tukholmalaiseen yliopistoon. Jee.

Seuraavassa siis korvapuustiresepti, jossa pullien sisään tulee karamellisoitua päärynää. Nauttikaa!

paketillinen hiivaa
puoli litraa maitoa
vehnäjauhoja
1 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
200 g voita
kanelia
väliin voita

kaksi päärynää, mieluiten melko kovia
voita ja sokeria
kanelia

Kuutioidut päärynät paistetaan nopeasti pannulla voissa. Päälle kaadetaan sokeria ja haudutetaan pari minuuttia.Valutetaan päärynät siivilän läpi, jolloin liika neste ei korvapuusteja painettaessa valu ulos. Päärynäkuutiot ja voi levitetään taikinasta kaulitulle levylle, päälle reilusti kanelia. Rullataan, pilkotaan, painellaan puusteiksi ja paistetaan n. 10-15 min 200 asteessa.

Viiden tähden illallinen

Nyt seuraa hieman etukäteispaljastuksia, koska olen tästä niin innoissani.

Pidämme neljän ystäväni kanssa Neljän tähden illallinen -televisiosarjaa mukailevan kilpailun, jonka aloitan huomenna. Menuvalintaani on vaikuttanut koko viikko hyvää oloa ja fiilistä muuton johdosta (tällä kertaa Ruskeasuolle) ja muitakin pieniä isoja juttuja, kuten uudistuneen Nyt-liitteen Helsinki-juttu. Ikinä ennen en ole tuntenut sellaista samaistumisen ja yhteyden tunnetta tähän stadiin kuin, heh, nyt. Joka tapauksessa - huomisen ruotsalaisuuden päivän kunniaksi: det här är mitt Helsingfors.

Alkupaloiksi sapaksia:

paistettua halloumi-juustoa ja ananasta
munakoiso-tonnikalabruschetta
brie-juustoa ja hunajamelonia

Pääruoaksi:
jotain improa huomenna Stockalta!

Jälkiruoaksi:
jäätelöä ja kinuski-karpalokastiketta

Nauttikaa!

Karitsanlihapullat ja avokado-perunasose

Vähän pääsiäisfiilistelyä syksyyn! Löysin kamerastani inventaariossa vanhoja kuvia, joille ei vielä ollut tekstiä - ruokabloggarin unelma, sillä kirjoittaminen ei tuota erityisemmin tiskiä. Tässä tarjolle on laitettu luomukaritsan jauhelihasta valmistettuja rosmariinisia lihapullia ja avokado-perunasosetta. Soseessa on parmesanjuustoa ja muskottipähkinää mausteena. Annokseen sopisi hyvin punaviini- tai sipulikastike (Unicafén tumma sipulikastike on jotain niin maailman parasta), mutta tällä kertaa olin noudattanut budjettia.

Sivuhuomiona mainittakoon, että avokado hapettuu helposti, joten se tai siitä valmistetut tuotteet kannattaa mieluiten syödä heti. Säilyttämiseen sain vinkin työkaveriltani: avokadon kivi jätetään ruoan sekaan, jolloin siitä erittyvät aineet toimivat antioksidantteina ja estävät tummumisen.

Kastikehifistelyä: tummasuklaakastike

Sain äidiltäni levyn ranskalaista 85 prosenttia kaakaota sisältävää tummaa suklaata, kitkerää ja tanniinista. Samalla kauhistelin, sillä vein äskettäin itse ystävälleni tuliaisiksi Belgiasta 80-prosenttista ja mainostin sitä hyvänmakuisena. Toivottavasti viisi prosenttia kaakaota on merkittävä makuero! Joka tapauksessa tumma tanniiniherkku piti käyttää (tenttimasennusnaposteluun se ei oikein kelvannut), joten tein siitä kastiketta.

Alunperin ideana oli tehdä kastike demi-glace-pohjalle, mutta sitä ei myyty Alepassa eikä K-Marketissa. Päädyin paistamaan porsaan kyljyksiä pannulla ja valmistamaan kastikkeen niiden paistoliemeen, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi.

tummaa suklaata

suolaista liha- tai paistinlientä

voita

sokeria

Kiehauta lihaliemi ja sulata suklaa (korkeintaan sata grammaa kahteen desilitraan lientä) sen joukkoon. Mausta mustapippurilla ja lisää nokare voita ja sokeria niin paljon, että kastike maistuu hyvältä (eli suklaan kitkeryys peittyy). Tarjoile lihan tai esimerkiksi gratinoidun munakoison kastikkeena.

Köyhän opiskelijan salade niçoise ja omatekoista pestoa

Maailman kevyintä darraruokaa! Hans Välimäki toteaa keittokirjassaan, miten suomalaiset aina ahtavat roskaruokaa krapulan yllättäessä, kun länsinaapurimme käyvät sivistyneesti ravintolassa dagen efter. Tämä on enemmän ruotsalaisen mallin mukainen ohje - suolaa ja rasvaa on kylliksi, mutta salaatti tekee annoksesta raikkaan. Pestokin on jumalaista.

tammenlehväsalaattia

keitettyjä kananmunia

tonnikalaa

Pestoon:

ruukku basilikaa

parmesan-juustoa

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

Basilika leikataan varsineen irti ruukusta ja kastetaan kiehuvaan veteen, jonka jälkeen huuhdellaan kylmällä vedellä ja puristetaan varovasti kylmäksi. Se, juusto, öljy ja mausteet ajetaan tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella tai yleiskoneella. Nauti!

Kuumaa syksyä!

Vuohenjuustolasagnea ja syyskuulumisia

Monen viikon tauon ja taitojen hiomisen jälkeen täältä taas tärähtää. Paljon upeaa on sattunut tässä välissä - ja läheneepä seuraava Ravintolapäiväkin kiitettävää vauhtia. Nyt olen siis jo neljättä viikkoa virallisesti rahojani tuhlaava lääkisopiskelija (hyväksymiskirjeessä ei ollut painovirhettä), ja lähikauppani on vaihtunut Alepaksi. Ikkunasta, tällä kertaa kuudennen kerroksen, näkee melkein Olympiakylän funkkistalot. Tänään koulusta on vapaata, joten aikaa jää muullekin, kuten Ikea-hyllyn kokoamiselle ja syömiselle.

Lasagneen päätyi siis vuohenjuustoa, tuoreita tomaatteja ja luomumozzarellaa, päällä vielä parmesanjuustoa. Ei siis mikään vegaanin unelma, mutta oikein hyvää ja kohtuullisen nopeaa. Kastikkeessa on aurinkokuivattujen tomaattien lisäksi tomaattimurskaa ja -pyrettä, eli kaikin tavoin on tässä tomaattia käytetty. Korkkiruuvi ja tyhjä viinilasi ehkä vihjaavat puuttuvasta ainesosasta.

Peruna-kukkakaalipyree parmesanilla ja pesto-ahvenfilee

Ideapallottelua kenties tulevaa ravintolapäivää varten. Tavallisesta perunamuussista saa paljon pirteämmän, ja luulenpa että kukkakaalin korvaajana esimerkiksi bataatti kävisi erinomaisesti. Jätetään kokeilulistalle.

Ahventa, tai ensi hätään ainakin kantarelleja ja mustikoita, pitäisi nyt hyödyntää, kun luonto tarjoaisi ilmaiseksi.

Ravintolapäivä!

Kuka olisi kuukausi sitten uskonut!

Aamuneljältä alkaneen leipomisen tuloksena oli yhdeksään mennessä syntynyt iso kasa croissanteja ja sämpylöitä, myös suklaakakut ja focacciat odottivat vieressä valmiina. Olo oli sopivan hutera, olihan aamu käynnistynyt lähinnä erityistummalla kahvilla ja taikinan vaivaamisella. Järjestelmäkameralla otetuissa valokuvissa kaikki värjäytyi kauniin kullankeltaiseksi, kaikki oli valmista! Kahta minuuttia vailla yhdeksän saapuivat ensimmäiset asiakkaat: kuuden hengen seurue, ja kaikki tilasivat useaa lajia.

Kello yhdeltä, puoli tuntia sulkemisajan jälkeen, asunto oli täynnä tuttuja. Ovimies kutsuttiin takaisin kylmästä ja loppu suklaakakku syötiin uupuneena. Kassa laskettiin: kolmesataa euroa tuottoa. Ylijäämätuotteita ei juuri ollut. Voittajaolo!

Kuvia seuraa pian. Seuraavan kerran ravintolapäivä järjestetään 19. marraskuuta. Mitä silloin syötäisiin?

Ravintolapäivä 1

Ravintolapäivää ja hattuturnausta edeltävänä viikkona olen onnistunut täyttämään kalenterini kahden eri hotellin vuoroilla, mistä on seurannut vähäisiä yöunia ja suurimmat silmäpussit viikkoihin. Viikonloppuna kaikki kuitenkin huipentuu! Sunnuntaiaamuna kello neljältä aukeaa Munkkiniemen puistotielle ihka oikea pop-up -leipomo, jonka uumenissa valmistuu toinen toistaan upeampia herkkuja vieraiden nautittavaksi. Kutsuttujen tuttujen lisäksi tapahtuma on houkutellut mukavasti ennakkoilmoittautumisia, ja jopa osallistujia The Lovers' Matchmaking Agency'sta on tulossa - siis romanssia on ilmassa! 


Nyt kuitenkin on focaccian vuoro. Kolmetoistatuntisen työpäivän ja leipomon valmisteluiden jälkeen ehdin kotiin yhdeksitoista, ja nyt kolme pellillistä focacciaa odottaa puisella leikkuulaudallani pinossa liinan alla. Jostakin oli pakko tinkiä ja tein siksi leivät jo vuorokauden etukäteen. Ne maistuvat silti upealta salaattilisäkkeen kanssa, kuten pari päivitystä sitten. Kevätsipulin varsien puuttumisen korvaamme pitkillä coctail-tikuilla - varokaa siis suitanne. Enää 31 tuntia lähtölaukaukseen!

Syysihastus

Pimeät ja viilenevät säät inspiroivat kaikenlaiseen organisointiin. Vielä en sentään ole rynnännyt kirjakauppaan ostamaan lyijykyniä, vaikka välillä on mieli tehnytkin. Sen sijaan ajatuksen tasolla on stormailtu esimerkiksi lettusitsien ja suosikkini, syysdepressioillan tiimoilla. Teetä, kakkuja, skonsseja, hyvä lautapeli ja Warpaint, siinä onnellisen illan resepti. Stormailun lomassa olen ratkonut asuntoasioita, ja syyskuun alkaessa muutan Koskelaan ja soluasuntoon. Keittiöstäni löytyy siis taas kohta oikea uuni! Kaipaan myös opiskelua hullun lailla, etenkin kun tällä kertaa tietää sen jatkuvan samansuuntaisena seuraavanakin vuonna.

Döner marinoidulla tofulla

Tämä resepti kuuluu lähiaikoina julkaistavaan reseptien sarjaan, jotka kaikki yrittävät viedä voiton kansan rakastamasta liharuoasta. Nyt alistun siis kopioimaan melko tarkasti alkuperäisen tuotteen rakennetta, siis tekemään tekopihvejä ynnä muuta mukavaa. Toisten mielestähän kasvisruoan ei edes kuulu näyttää liharuoalta, ja tottahan sekin. Prässättyä ylikypsää häränrintaa on hankala imitoida vegaanin lautaselle sopivaksi. Toisaalta koko jutun menestyksen salaisuus piillee juuri siinä, että lihaherkut voidaan jotenkin kätevästi korvata. Tässä siis oma ideani aamuyön tunneille!

Sämpylän voi tehdä millä tahansa sämpylätaikinan ohjeella, kannattaa kuitenkin pitäytyä tavallisissa tai durumvehnäjauhoissa ja lisätä ohjeeseen pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Myös, vaikka ohjeessa jo öljyä olisi. :)

Marinoin ohuiksi leikkaamani tofusuikaleet oliiviöljyssä, jossa valkosipulia, rosmariinia, basilikaa, suolaa ja cayenne- sekä mustapippuria, ja maku oli oikein autenttinen. Viipaleet kannattaa paistaa vasta juuri ennen tarjoilua ja ihan kunnolla öljyssä ruskeiksi, jotta niihin tulee haluttu kebablihamainen rakenne. Lisäksi perisaksalaisittain salaattia, tomaattia ja sipulia. Kastikkeeksi sopii tuubimajoneesi tai pestokin. Zwei Euro, bitte!

Focaccia

Aamiaispop-upin mainonta on lähtenyt käyntiin ja oman osallistumisensa voi nyt ilmaista esimerkiksi Facebookissa, josta tapahtuma löytyy nimellä "Aamiaispop-up: Frühstück über den Linden". Mainio stormailu- ja Clas Ohlson -shoppailusessio M:n kanssa tuotti paljon hedelmää, kuten tapahtuman kekseliään nimen. Myös pop-upin teema tarkentui, ja saksalaisuutta toteutetaan ainakin täytettyjen leipien ja muutaman yllätyksen voimin! 

Tänään siis focacciaa, josta on vähitellen muodostunut oma bravuurini. Ainakin ainejärjestön bileissä se on ihmisille maistunut, ja myös pop-upissa sillä lähdetään hurmaamaan ihmisiä. Salaisuutena on runsas oliiviöljyn käyttö ja kuohkea taikina. Tällä hetkellä pop-up edellyttänee edeltävän yön valvomista ja leipomista, sillä lauantaina on urheiluseurani sisäinen turnaus ja saunailta. Onneksi, kuten kaikki asiakaspalvelun ammattilaiset tietävät: mitä vähemmän unta, sitä parempi aamuvuoro. ;)

PS. Ensi maanantaina valloittamaan Turkua! J ja minä kierrämme ensin näyttelyt ja klubit ja seuraavana päivänä aamiaiskahvilat. Tukholma taisi tältä vuodelta jäädä unelmaksi, jonka toteuttamista sitten syksyn pimeydessä voi harkita uudestaan.

Croissantsulkeiset, osa 2

Edellisillan voitaikina onnistui jopa kohtalaisesti, mutta epäilen silti sarvien nousemista. Pidin niitä yön yli pakkasessa, ja ovat tällä hetkellä uunissa.

Ja kyllä! Hienorakenne on hyvä, eli selkeästi kerroksittainen ja jopa kohdittain ilmava, maku sopivan rasvainen mutta ei liian. Murenee lautaselle kuin oikea croissant. Erittäin hyviä appelsiinimarmelaadin kanssa, ja näitä tekee koko ajan mieli syödä lisää. Eilen syntyi joitakin kokoeroja, joten suurimmissa ja kauneimmissa ilmaa on jopa riittämiin. Näihin en kuitenkaan käyttänyt hiivaa, ja saattaa olla, etten lopulta käytäkään. Parannuskohteita: voitaikinaan oikeaa voita, ja paistoaikaan ja kokoeroihin kiinnitettävä huomiota. Bonjour, bitches!

Croissantsulkeiset, osa 1

Kuten edellisen keskiyöllä julkaistun tekstini lukeneet huomasivat, Ravintolapäivään on nyt ilmoittauduttu. Tarkoitus on ystäväni M:n kanssa valmistaa upea ja intiimi aamiaiskattaus M:n yksiössä Munkkiniemessä. Toivomme runsasta hipsteri-osanottoa, pelkäämme hygieniahulluja pikkulasten vanhempia ja kehoitamme mahdollisimman montaa eläkeläispariskuntaa jatkossa pitämään toisiaan useammin kädestä. Aamiaisen aihe: ei mitään erityisen kunnianhimoista, mutta raaka-aineet mahdollisimman paljolti luomuna ja kaikki itse tehtynä. Tästä pääsemme ongelmaani: croissant.

Muutamia naistenlehtien keskustelupalstoja läpi selattuani parhaan croissant-reseptin tittelistä jäi kilpailemaan kaksi modifikaatiota: aidoksi parisienne-tyyliseksi väitetty versio, jossa aineksina vain voita, jauhoja ja vettä, ja ilmeisesti ainakin suomalaisissa kotitalousoppaissa viljelty ohje, johon edellä mainittujen lisäksi laitettiin sekaan hiivaa, munia ja maitoa. Ajattelin, että parisienne-tyylinen ohje sopisi paremmin, joten siitä lähden nyt liikkeelle. Suunnittelen kuitenkin fuskaavani hieman, eli lisään reseptiin pienen siivun hiivaa, jotta kuohkeus ja ilmavuus varmistuvat.
 

Vuohenjuusto-tomaattiraviolit

Ehkä yllätyksetöntä, mutta tänään teki mieli vuohenjuustoa ja pastaa, ja pastakoneen käyttöä piti päästä opettelemaan. Raviolit onnistuivat viime kertaa paremmin, silloin täytteenä oli ricotta-juustoa ja pinaattia, ja ricotta valui helposti ulos. Ulkonäköön ja makuun vaikuttavia tekijöitä oli etenkin kiire treeneihin, joten lopputulos muistutti etäisesti haluttua, mutta täytti opetustarkoituksensa.


Ensi kerralla kyllä täytän nuo pekonilla ja kanalla, sanoi vegeomatunto mitä tahansa. Nyt sitä on hemmoteltu jo usea päivä putkeen, eikä edes tee kauheasti mieli lihaa. :)
 

Ravintolapäivä 21.8.

Uskomaton hypetys valtaa bloggaajan mielen, kun stormailu tulevan ravintolapäivän aamiaispop-upista täydentyy! Aamiainen, mikä ihana tekosyy istua pitkään ja juoda kahvia! Croissant, paras kaverini heti appelsiinimarmeladin jälkeen. Onko totta, että tosiranskalaisen croissantin voittaa vain voisarvi Vallilasta? Tervetuloa maistelemaan paikallisia ja vähän kauempaakin paikalle saapuneita ihanuuksia! Opiskelijahinnat, myös sinulle, joka et vielä tai enää opiskele. Parhaimmillaan mahdollisuus myös taivaalliseen jäätelöön ja suussasulavaan suklaaunelmaan. Tue vapaampaa ravintolakulttuuria ja sen tekijöiden nuorta voimaa!

Mud cake

Aamu oli hyvä: heräsin ajoissa, pääsin töihin eikä uhkaava sade ollut vielä ehtinyt alkaa. Hissistä takahuoneeseen astuessani suorastaan viheltelin, onpa kiva nähdä taas työkavereita yli viikon loman jälkeen! Fail. Olin itse perunut työvuoroni paria viikkoa aiemmin vaihtaessani vuoroja kollegan kanssa. Siispä vielä yksi päivä vailla erityistä tekemistä, mutta mikäs sen mukavampaa. Edellisenä päivänä tosin kului kauppaan (taas kerran) ihan liikaa rahaa, ja tänään piti olla säästöpäivä. MBariin cappuccinolle (mikä ei valitettavasti ole säästöä), riistapyöryköitä Unicafessa ja iso levy tummaa suklaata lähikaupasta. Ohje on suklaapaketin kyljestä:

250 g Fazerin tummaa leivontasuklaata

4 munaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

200 g voita

Munista ja sokerista vatkataan vaahto, johon lisätään vehnäjauhot ja ruokasooda ja sulatettu suklaa ja voi. Kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paistetaan 200°C niin kauan, että kakku on vielä keskeltä vähän raakaa ja reunoilta kypsempää. Tarjoillaan vadelmien, jäätelön tai mansikkapyreen kanssa, jotka kaikki kaikki maksoivat, heh heh, mansikoita. Siksi siis minulla kakun kanssa suklaata. Kypsyys oli muuten herkullisen mehevä, joskaan Frödingen Mud Caken tasolle en vielä yltänyt.

Voi-rosmariinipasta

Voisi väittää, että rakastan Alepan myöhäisiä aukioloaikoja. Yli viisitoista vuotta iltayhdeksältä ja viikonloppuisin kuudelta suljettavien kauppojen vaikutuspiirissä asuneena tuntee olevansa nousuhumalassa, kun automaattiovet aukeavat. Eikä kukaan edes valita myöhäisestä ruoanlaittoajasta! Turun Blankossa oli edellisellä viikolla upeaa voi-salviapastaa (ja erittäin hyvää punaviiniä, australialainen Yellow Tail) ja tästä intoutuneena tein samanlaista. Tällä kertaa tosin (taas) halloumiversiona, mikä sivumennen sanoen vastaa ainakin omasta mielestäni noin 95-prosenttisesti keskivertoa broilerin rintafilettä. En tiedä kyproslaisten lampaiden elosta, mutta lähes varmasti ne ainakin elävät kauemmin kuin kolme viikkoa. Tuoretta salviaa Alepassa ei sentään ollut, eikä edes kuivattua. Korvasin sen kuivatulla rosmariinilla, jolloin makuelämys oli varsin marginaalinen, mutta yösyömiseen silti täysin hyväksyttävä.

halloumijuustoa

iso nokare voita

rosmariinia

pastaa

oliiviöljyä

vihreää pestoa (ei ihan pakollinen)

Keitä paistinpannulla pastat hyvässä suolassa reilusti al denteksi, poista sitten vesi ja lisää oliiviöljy ja voi. Anna voin sulaa ja hieman ruskistua. Halloumit voi joko paistaa erikseen tai lisätä suoraan pannulle pastan sekaan. Lisää myös rosmariini ja pesto, anna hautua pari minuuttia jotta halloumi pehmenee.

PS. Ennen opiskelujen alkua on vielä pakko auringonnousun aikaan käydä Kurvin 24 h -Alepassa, yösyöjän unelmassa. Sitä odotellessa!

Pytt i panna

Jälleen toinen rantaultimateviikonloppu takana. Kun kymmenkunta teiniä ja parikymppistä asuttaa kolmeksi päiväksi viiden hengen mökin ja jo perjantaina laskeskellaan, paljonko seitsemänkymmenen euron siivoamattomuussakko tekisi henkeä kohden, on hauskuus taattu. Parhaita puolia sellaisissa mökkiviikonlopuissa on maasto-olosuhteissa eli pallogrillissä kypsennetty ruoka, tällä kertaa porsaan ulkofilettä ja hornetteja, jotka saivat seurakseen perunasalaatin kevätsipulilla. Kaikki meni.
Kävin kotimatkalla (vanhempien kodin kautta, saldona liput teatteriin ja käynti Ikeassa) Alepassa, ja hetken kylmäosastolla eineksiä tuijotettuani päätin ryhdistäytyä. Kotoisa ruotsalainen pakastepyttipannu vaihtui kasvisversioon, eli päädyin testaamaan S-ryhmän uutta halpishalloumijuustoa.

halloumi-juustoa

(mielellään vanhoja) perunoita

rosmariinia

suolaa ja pippuria

kananmuna

Perunat kuutioidaan arpakuution kokoisiksi ja keitetään muutama minuutti, jotta ne hieman pehmenevät, mutta eivät vielä täysin kypsy. Ne paistetaan pannulla runsaassa öljyssä rapeiksi ja maustetaan lopulta suolalla, mustapippurilla ja rosmariinilla. Halloumi paistetaan pinnalta rapeaksi. Uppomunaa varten keitin vettä johon lisäsin suolaa ja ruokalusikallisen etikkaa, sekoitin kevyesti poreilevaan veteen pyörteen ja laskin munan varovasti pyörteen keskelle muumimukissa. (Miten monikäyttöinen astia..!)
Hallouminhan voisi tässä korvata makkaralla, alunperin ideana oli käyttää soijanakkeja. Perunakuutioita voi esikeittää kerralla enemmän ja paistaa ja syödä loput myöhemmin, ovat ihania majoneesin kanssa. :)

Asap-poronkäristystä

Viikonloppu rantahiekalla yhdistettynä liikuntaan ja kahden juhlaillan putkeen ja lounasleipiin tarkoittaa nälkää johon toivoisi mahdollisimman pikaista ratkaisua. Siksi siis pikainen käynti kotikulman Valintatalossa paljasti yhden positiivisen puolen Tradekan lähikauppavalikoimasta: aitoa suomalaista poronkäristystä! Joskin pakkasessa ja kallista, mutta ei auta valittaa. Seuraksi Valtsun “varhaisperunoita” ja kevätsipuleita ja kermaa, ja tuloksena (käristyspaketin kyljen lupauksen mukaisesti) poronkäristystä vartissa.

perunoita

ruokakermaa

kevätsipulin sipulit ja varret

poron- tai saksanhirven (halvempi versio) käristystä

Leikkaa perunat pieniksi kuutioiksi ja keitä viitisen minuuttia, näin säästyy aikaa. Valuta ja lisää vuoassa suolaa ja pippuria, renkaiksi leikatut keväsipulin varret ja sipulit ja kerma. Laita perunat uuniin (n. 200 astetta) kymmeneksi minuutiksi. Ruskista poronkäristys voissa. Laitoin sekaan osan sipulin varsista ja limetin mehua.
Lopputulos on kermalta ja voilta maistuva vegaanin kauhistus, mutta tänään oli sellainen päivä, että teki mieli kauhistutella vegaaneja! Ensi kerralla koitan välttää sellaista.