Croissantsulkeiset, osa 2

Edellisillan voitaikina onnistui jopa kohtalaisesti, mutta epäilen silti sarvien nousemista. Pidin niitä yön yli pakkasessa, ja ovat tällä hetkellä uunissa.

Ja kyllä! Hienorakenne on hyvä, eli selkeästi kerroksittainen ja jopa kohdittain ilmava, maku sopivan rasvainen mutta ei liian. Murenee lautaselle kuin oikea croissant. Erittäin hyviä appelsiinimarmelaadin kanssa, ja näitä tekee koko ajan mieli syödä lisää. Eilen syntyi joitakin kokoeroja, joten suurimmissa ja kauneimmissa ilmaa on jopa riittämiin. Näihin en kuitenkaan käyttänyt hiivaa, ja saattaa olla, etten lopulta käytäkään. Parannuskohteita: voitaikinaan oikeaa voita, ja paistoaikaan ja kokoeroihin kiinnitettävä huomiota. Bonjour, bitches!

Croissantsulkeiset, osa 1

Kuten edellisen keskiyöllä julkaistun tekstini lukeneet huomasivat, Ravintolapäivään on nyt ilmoittauduttu. Tarkoitus on ystäväni M:n kanssa valmistaa upea ja intiimi aamiaiskattaus M:n yksiössä Munkkiniemessä. Toivomme runsasta hipsteri-osanottoa, pelkäämme hygieniahulluja pikkulasten vanhempia ja kehoitamme mahdollisimman montaa eläkeläispariskuntaa jatkossa pitämään toisiaan useammin kädestä. Aamiaisen aihe: ei mitään erityisen kunnianhimoista, mutta raaka-aineet mahdollisimman paljolti luomuna ja kaikki itse tehtynä. Tästä pääsemme ongelmaani: croissant.

Muutamia naistenlehtien keskustelupalstoja läpi selattuani parhaan croissant-reseptin tittelistä jäi kilpailemaan kaksi modifikaatiota: aidoksi parisienne-tyyliseksi väitetty versio, jossa aineksina vain voita, jauhoja ja vettä, ja ilmeisesti ainakin suomalaisissa kotitalousoppaissa viljelty ohje, johon edellä mainittujen lisäksi laitettiin sekaan hiivaa, munia ja maitoa. Ajattelin, että parisienne-tyylinen ohje sopisi paremmin, joten siitä lähden nyt liikkeelle. Suunnittelen kuitenkin fuskaavani hieman, eli lisään reseptiin pienen siivun hiivaa, jotta kuohkeus ja ilmavuus varmistuvat.