Peruna-kukkakaalipyree parmesanilla ja pesto-ahvenfilee

Ideapallottelua kenties tulevaa ravintolapäivää varten. Tavallisesta perunamuussista saa paljon pirteämmän, ja luulenpa että kukkakaalin korvaajana esimerkiksi bataatti kävisi erinomaisesti. Jätetään kokeilulistalle.

Ahventa, tai ensi hätään ainakin kantarelleja ja mustikoita, pitäisi nyt hyödyntää, kun luonto tarjoaisi ilmaiseksi.

Ravintolapäivä!

Kuka olisi kuukausi sitten uskonut!

Aamuneljältä alkaneen leipomisen tuloksena oli yhdeksään mennessä syntynyt iso kasa croissanteja ja sämpylöitä, myös suklaakakut ja focacciat odottivat vieressä valmiina. Olo oli sopivan hutera, olihan aamu käynnistynyt lähinnä erityistummalla kahvilla ja taikinan vaivaamisella. Järjestelmäkameralla otetuissa valokuvissa kaikki värjäytyi kauniin kullankeltaiseksi, kaikki oli valmista! Kahta minuuttia vailla yhdeksän saapuivat ensimmäiset asiakkaat: kuuden hengen seurue, ja kaikki tilasivat useaa lajia.

Kello yhdeltä, puoli tuntia sulkemisajan jälkeen, asunto oli täynnä tuttuja. Ovimies kutsuttiin takaisin kylmästä ja loppu suklaakakku syötiin uupuneena. Kassa laskettiin: kolmesataa euroa tuottoa. Ylijäämätuotteita ei juuri ollut. Voittajaolo!

Kuvia seuraa pian. Seuraavan kerran ravintolapäivä järjestetään 19. marraskuuta. Mitä silloin syötäisiin?

Ravintolapäivä 1

Ravintolapäivää ja hattuturnausta edeltävänä viikkona olen onnistunut täyttämään kalenterini kahden eri hotellin vuoroilla, mistä on seurannut vähäisiä yöunia ja suurimmat silmäpussit viikkoihin. Viikonloppuna kaikki kuitenkin huipentuu! Sunnuntaiaamuna kello neljältä aukeaa Munkkiniemen puistotielle ihka oikea pop-up -leipomo, jonka uumenissa valmistuu toinen toistaan upeampia herkkuja vieraiden nautittavaksi. Kutsuttujen tuttujen lisäksi tapahtuma on houkutellut mukavasti ennakkoilmoittautumisia, ja jopa osallistujia The Lovers' Matchmaking Agency'sta on tulossa - siis romanssia on ilmassa! 


Nyt kuitenkin on focaccian vuoro. Kolmetoistatuntisen työpäivän ja leipomon valmisteluiden jälkeen ehdin kotiin yhdeksitoista, ja nyt kolme pellillistä focacciaa odottaa puisella leikkuulaudallani pinossa liinan alla. Jostakin oli pakko tinkiä ja tein siksi leivät jo vuorokauden etukäteen. Ne maistuvat silti upealta salaattilisäkkeen kanssa, kuten pari päivitystä sitten. Kevätsipulin varsien puuttumisen korvaamme pitkillä coctail-tikuilla - varokaa siis suitanne. Enää 31 tuntia lähtölaukaukseen!

Syysihastus

Pimeät ja viilenevät säät inspiroivat kaikenlaiseen organisointiin. Vielä en sentään ole rynnännyt kirjakauppaan ostamaan lyijykyniä, vaikka välillä on mieli tehnytkin. Sen sijaan ajatuksen tasolla on stormailtu esimerkiksi lettusitsien ja suosikkini, syysdepressioillan tiimoilla. Teetä, kakkuja, skonsseja, hyvä lautapeli ja Warpaint, siinä onnellisen illan resepti. Stormailun lomassa olen ratkonut asuntoasioita, ja syyskuun alkaessa muutan Koskelaan ja soluasuntoon. Keittiöstäni löytyy siis taas kohta oikea uuni! Kaipaan myös opiskelua hullun lailla, etenkin kun tällä kertaa tietää sen jatkuvan samansuuntaisena seuraavanakin vuonna.

Döner marinoidulla tofulla

Tämä resepti kuuluu lähiaikoina julkaistavaan reseptien sarjaan, jotka kaikki yrittävät viedä voiton kansan rakastamasta liharuoasta. Nyt alistun siis kopioimaan melko tarkasti alkuperäisen tuotteen rakennetta, siis tekemään tekopihvejä ynnä muuta mukavaa. Toisten mielestähän kasvisruoan ei edes kuulu näyttää liharuoalta, ja tottahan sekin. Prässättyä ylikypsää häränrintaa on hankala imitoida vegaanin lautaselle sopivaksi. Toisaalta koko jutun menestyksen salaisuus piillee juuri siinä, että lihaherkut voidaan jotenkin kätevästi korvata. Tässä siis oma ideani aamuyön tunneille!

Sämpylän voi tehdä millä tahansa sämpylätaikinan ohjeella, kannattaa kuitenkin pitäytyä tavallisissa tai durumvehnäjauhoissa ja lisätä ohjeeseen pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Myös, vaikka ohjeessa jo öljyä olisi. :)

Marinoin ohuiksi leikkaamani tofusuikaleet oliiviöljyssä, jossa valkosipulia, rosmariinia, basilikaa, suolaa ja cayenne- sekä mustapippuria, ja maku oli oikein autenttinen. Viipaleet kannattaa paistaa vasta juuri ennen tarjoilua ja ihan kunnolla öljyssä ruskeiksi, jotta niihin tulee haluttu kebablihamainen rakenne. Lisäksi perisaksalaisittain salaattia, tomaattia ja sipulia. Kastikkeeksi sopii tuubimajoneesi tai pestokin. Zwei Euro, bitte!

Focaccia

Aamiaispop-upin mainonta on lähtenyt käyntiin ja oman osallistumisensa voi nyt ilmaista esimerkiksi Facebookissa, josta tapahtuma löytyy nimellä "Aamiaispop-up: Frühstück über den Linden". Mainio stormailu- ja Clas Ohlson -shoppailusessio M:n kanssa tuotti paljon hedelmää, kuten tapahtuman kekseliään nimen. Myös pop-upin teema tarkentui, ja saksalaisuutta toteutetaan ainakin täytettyjen leipien ja muutaman yllätyksen voimin! 

Tänään siis focacciaa, josta on vähitellen muodostunut oma bravuurini. Ainakin ainejärjestön bileissä se on ihmisille maistunut, ja myös pop-upissa sillä lähdetään hurmaamaan ihmisiä. Salaisuutena on runsas oliiviöljyn käyttö ja kuohkea taikina. Tällä hetkellä pop-up edellyttänee edeltävän yön valvomista ja leipomista, sillä lauantaina on urheiluseurani sisäinen turnaus ja saunailta. Onneksi, kuten kaikki asiakaspalvelun ammattilaiset tietävät: mitä vähemmän unta, sitä parempi aamuvuoro. ;)

PS. Ensi maanantaina valloittamaan Turkua! J ja minä kierrämme ensin näyttelyt ja klubit ja seuraavana päivänä aamiaiskahvilat. Tukholma taisi tältä vuodelta jäädä unelmaksi, jonka toteuttamista sitten syksyn pimeydessä voi harkita uudestaan.

Croissantsulkeiset, osa 2

Edellisillan voitaikina onnistui jopa kohtalaisesti, mutta epäilen silti sarvien nousemista. Pidin niitä yön yli pakkasessa, ja ovat tällä hetkellä uunissa.

Ja kyllä! Hienorakenne on hyvä, eli selkeästi kerroksittainen ja jopa kohdittain ilmava, maku sopivan rasvainen mutta ei liian. Murenee lautaselle kuin oikea croissant. Erittäin hyviä appelsiinimarmelaadin kanssa, ja näitä tekee koko ajan mieli syödä lisää. Eilen syntyi joitakin kokoeroja, joten suurimmissa ja kauneimmissa ilmaa on jopa riittämiin. Näihin en kuitenkaan käyttänyt hiivaa, ja saattaa olla, etten lopulta käytäkään. Parannuskohteita: voitaikinaan oikeaa voita, ja paistoaikaan ja kokoeroihin kiinnitettävä huomiota. Bonjour, bitches!

Croissantsulkeiset, osa 1

Kuten edellisen keskiyöllä julkaistun tekstini lukeneet huomasivat, Ravintolapäivään on nyt ilmoittauduttu. Tarkoitus on ystäväni M:n kanssa valmistaa upea ja intiimi aamiaiskattaus M:n yksiössä Munkkiniemessä. Toivomme runsasta hipsteri-osanottoa, pelkäämme hygieniahulluja pikkulasten vanhempia ja kehoitamme mahdollisimman montaa eläkeläispariskuntaa jatkossa pitämään toisiaan useammin kädestä. Aamiaisen aihe: ei mitään erityisen kunnianhimoista, mutta raaka-aineet mahdollisimman paljolti luomuna ja kaikki itse tehtynä. Tästä pääsemme ongelmaani: croissant.

Muutamia naistenlehtien keskustelupalstoja läpi selattuani parhaan croissant-reseptin tittelistä jäi kilpailemaan kaksi modifikaatiota: aidoksi parisienne-tyyliseksi väitetty versio, jossa aineksina vain voita, jauhoja ja vettä, ja ilmeisesti ainakin suomalaisissa kotitalousoppaissa viljelty ohje, johon edellä mainittujen lisäksi laitettiin sekaan hiivaa, munia ja maitoa. Ajattelin, että parisienne-tyylinen ohje sopisi paremmin, joten siitä lähden nyt liikkeelle. Suunnittelen kuitenkin fuskaavani hieman, eli lisään reseptiin pienen siivun hiivaa, jotta kuohkeus ja ilmavuus varmistuvat.
 

Vuohenjuusto-tomaattiraviolit

Ehkä yllätyksetöntä, mutta tänään teki mieli vuohenjuustoa ja pastaa, ja pastakoneen käyttöä piti päästä opettelemaan. Raviolit onnistuivat viime kertaa paremmin, silloin täytteenä oli ricotta-juustoa ja pinaattia, ja ricotta valui helposti ulos. Ulkonäköön ja makuun vaikuttavia tekijöitä oli etenkin kiire treeneihin, joten lopputulos muistutti etäisesti haluttua, mutta täytti opetustarkoituksensa.


Ensi kerralla kyllä täytän nuo pekonilla ja kanalla, sanoi vegeomatunto mitä tahansa. Nyt sitä on hemmoteltu jo usea päivä putkeen, eikä edes tee kauheasti mieli lihaa. :)