Ravintolapäivä 21.8.

Uskomaton hypetys valtaa bloggaajan mielen, kun stormailu tulevan ravintolapäivän aamiaispop-upista täydentyy! Aamiainen, mikä ihana tekosyy istua pitkään ja juoda kahvia! Croissant, paras kaverini heti appelsiinimarmeladin jälkeen. Onko totta, että tosiranskalaisen croissantin voittaa vain voisarvi Vallilasta? Tervetuloa maistelemaan paikallisia ja vähän kauempaakin paikalle saapuneita ihanuuksia! Opiskelijahinnat, myös sinulle, joka et vielä tai enää opiskele. Parhaimmillaan mahdollisuus myös taivaalliseen jäätelöön ja suussasulavaan suklaaunelmaan. Tue vapaampaa ravintolakulttuuria ja sen tekijöiden nuorta voimaa!

Mud cake

Aamu oli hyvä: heräsin ajoissa, pääsin töihin eikä uhkaava sade ollut vielä ehtinyt alkaa. Hissistä takahuoneeseen astuessani suorastaan viheltelin, onpa kiva nähdä taas työkavereita yli viikon loman jälkeen! Fail. Olin itse perunut työvuoroni paria viikkoa aiemmin vaihtaessani vuoroja kollegan kanssa. Siispä vielä yksi päivä vailla erityistä tekemistä, mutta mikäs sen mukavampaa. Edellisenä päivänä tosin kului kauppaan (taas kerran) ihan liikaa rahaa, ja tänään piti olla säästöpäivä. MBariin cappuccinolle (mikä ei valitettavasti ole säästöä), riistapyöryköitä Unicafessa ja iso levy tummaa suklaata lähikaupasta. Ohje on suklaapaketin kyljestä:

250 g Fazerin tummaa leivontasuklaata

4 munaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

200 g voita

Munista ja sokerista vatkataan vaahto, johon lisätään vehnäjauhot ja ruokasooda ja sulatettu suklaa ja voi. Kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paistetaan 200°C niin kauan, että kakku on vielä keskeltä vähän raakaa ja reunoilta kypsempää. Tarjoillaan vadelmien, jäätelön tai mansikkapyreen kanssa, jotka kaikki kaikki maksoivat, heh heh, mansikoita. Siksi siis minulla kakun kanssa suklaata. Kypsyys oli muuten herkullisen mehevä, joskaan Frödingen Mud Caken tasolle en vielä yltänyt.

Voi-rosmariinipasta

Voisi väittää, että rakastan Alepan myöhäisiä aukioloaikoja. Yli viisitoista vuotta iltayhdeksältä ja viikonloppuisin kuudelta suljettavien kauppojen vaikutuspiirissä asuneena tuntee olevansa nousuhumalassa, kun automaattiovet aukeavat. Eikä kukaan edes valita myöhäisestä ruoanlaittoajasta! Turun Blankossa oli edellisellä viikolla upeaa voi-salviapastaa (ja erittäin hyvää punaviiniä, australialainen Yellow Tail) ja tästä intoutuneena tein samanlaista. Tällä kertaa tosin (taas) halloumiversiona, mikä sivumennen sanoen vastaa ainakin omasta mielestäni noin 95-prosenttisesti keskivertoa broilerin rintafilettä. En tiedä kyproslaisten lampaiden elosta, mutta lähes varmasti ne ainakin elävät kauemmin kuin kolme viikkoa. Tuoretta salviaa Alepassa ei sentään ollut, eikä edes kuivattua. Korvasin sen kuivatulla rosmariinilla, jolloin makuelämys oli varsin marginaalinen, mutta yösyömiseen silti täysin hyväksyttävä.

halloumijuustoa

iso nokare voita

rosmariinia

pastaa

oliiviöljyä

vihreää pestoa (ei ihan pakollinen)

Keitä paistinpannulla pastat hyvässä suolassa reilusti al denteksi, poista sitten vesi ja lisää oliiviöljy ja voi. Anna voin sulaa ja hieman ruskistua. Halloumit voi joko paistaa erikseen tai lisätä suoraan pannulle pastan sekaan. Lisää myös rosmariini ja pesto, anna hautua pari minuuttia jotta halloumi pehmenee.

PS. Ennen opiskelujen alkua on vielä pakko auringonnousun aikaan käydä Kurvin 24 h -Alepassa, yösyöjän unelmassa. Sitä odotellessa!

Pytt i panna

Jälleen toinen rantaultimateviikonloppu takana. Kun kymmenkunta teiniä ja parikymppistä asuttaa kolmeksi päiväksi viiden hengen mökin ja jo perjantaina laskeskellaan, paljonko seitsemänkymmenen euron siivoamattomuussakko tekisi henkeä kohden, on hauskuus taattu. Parhaita puolia sellaisissa mökkiviikonlopuissa on maasto-olosuhteissa eli pallogrillissä kypsennetty ruoka, tällä kertaa porsaan ulkofilettä ja hornetteja, jotka saivat seurakseen perunasalaatin kevätsipulilla. Kaikki meni.
Kävin kotimatkalla (vanhempien kodin kautta, saldona liput teatteriin ja käynti Ikeassa) Alepassa, ja hetken kylmäosastolla eineksiä tuijotettuani päätin ryhdistäytyä. Kotoisa ruotsalainen pakastepyttipannu vaihtui kasvisversioon, eli päädyin testaamaan S-ryhmän uutta halpishalloumijuustoa.

halloumi-juustoa

(mielellään vanhoja) perunoita

rosmariinia

suolaa ja pippuria

kananmuna

Perunat kuutioidaan arpakuution kokoisiksi ja keitetään muutama minuutti, jotta ne hieman pehmenevät, mutta eivät vielä täysin kypsy. Ne paistetaan pannulla runsaassa öljyssä rapeiksi ja maustetaan lopulta suolalla, mustapippurilla ja rosmariinilla. Halloumi paistetaan pinnalta rapeaksi. Uppomunaa varten keitin vettä johon lisäsin suolaa ja ruokalusikallisen etikkaa, sekoitin kevyesti poreilevaan veteen pyörteen ja laskin munan varovasti pyörteen keskelle muumimukissa. (Miten monikäyttöinen astia..!)
Hallouminhan voisi tässä korvata makkaralla, alunperin ideana oli käyttää soijanakkeja. Perunakuutioita voi esikeittää kerralla enemmän ja paistaa ja syödä loput myöhemmin, ovat ihania majoneesin kanssa. :)

Asap-poronkäristystä

Viikonloppu rantahiekalla yhdistettynä liikuntaan ja kahden juhlaillan putkeen ja lounasleipiin tarkoittaa nälkää johon toivoisi mahdollisimman pikaista ratkaisua. Siksi siis pikainen käynti kotikulman Valintatalossa paljasti yhden positiivisen puolen Tradekan lähikauppavalikoimasta: aitoa suomalaista poronkäristystä! Joskin pakkasessa ja kallista, mutta ei auta valittaa. Seuraksi Valtsun “varhaisperunoita” ja kevätsipuleita ja kermaa, ja tuloksena (käristyspaketin kyljen lupauksen mukaisesti) poronkäristystä vartissa.

perunoita

ruokakermaa

kevätsipulin sipulit ja varret

poron- tai saksanhirven (halvempi versio) käristystä

Leikkaa perunat pieniksi kuutioiksi ja keitä viitisen minuuttia, näin säästyy aikaa. Valuta ja lisää vuoassa suolaa ja pippuria, renkaiksi leikatut keväsipulin varret ja sipulit ja kerma. Laita perunat uuniin (n. 200 astetta) kymmeneksi minuutiksi. Ruskista poronkäristys voissa. Laitoin sekaan osan sipulin varsista ja limetin mehua.
Lopputulos on kermalta ja voilta maistuva vegaanin kauhistus, mutta tänään oli sellainen päivä, että teki mieli kauhistutella vegaaneja! Ensi kerralla koitan välttää sellaista.